Miksi Hollantiin?

Ajattelinpa kertoa hieman taustoja, kuinka päädyin valitsemaan Hollannin vaihtokohteekseni. Englannin laitoksen Erasmus-paikkoja oli Hollannin lisäksi Belgiassa, Irlannissa, Espanjassa ja Kreikassa. OKL:n kautta olisi ollut mahdollisuus hakea myös, ja siellä valikoima maiden ja kaupunkien suhteen oli vielä laajempi. Alunperin tarkoituksena olikin hakea myös OKL:n kautta Espanjaan, mutta koska espanjantaitoni eivät olleet vielä siinä vaiheessa kovinkaan vahvat, menetin hermoni jo yliopistojen nettisivuihin tutustuessa 8). Lisäksi tuntui vaivattomalta hakea pääaineen kautta, joten niin sitten päädyin tekemään.

Englannin laitoksen paikoista karsiutuivat heti Kreikka ja Espanja pois, koska niissä olisi pitänyt viettää kokonainen vuosi, ja halusin lähteä vain puoleksi vuodeksi (osin parisuhteen takia, osin opintojen edistymisen takia). Jäljelle jäivät siis Belgia, Irlanti ja Hollanti. Näiden kesken arvoinkin pitkään ja hartaasti vielä hakemuksen palauttamista edeltävänä päivänä. Belgia olisi ollut ranskan taitoni kannalta hyvä valinta - vaihtoyliopisto kun sijaitsi ranskankielisellä puolella Belgiaa. Olin kuitenkin jo käynyt Belgiassa ja se ehkä tuntui hiukan tylsähköltä valinnalta. Lisäksi heidän kurssivalikoimansa ei miellyttänyt minua yhtä paljon kuin Irlannin ja Hollannin. Irlanti olisi toisaalta houkuttanut, mutta Irlanti maana on melkoisen kallis. Lisäksi vaihtoraporttien kautta en saanut kovinkaan hyvää kuvaa kohdeyliopistosta. Päädyin siis Hollantiin.

Hollannissa kurssivalikoima oli laajempi, mitä kahdessa muussa vaihtoehdossa, ja lisäksi Hollannissa minulla on mahdollisuus valikoida kursseja vapaasti myös muista oppiaineista ja muista tiedekunnistakin - sillä rajoituksella, että otan vähintään kaksi kurssia omasta tiedekunnastani.

Olin joskus teini-ikäisenä kovin kiinnostunut hollannin kielestä ja Hollannista maana. Minulla oli siellä kirjeystäväkin, ja tuo jonkinlainen viehätys maata kohtaan on säilynyt sieltä saakka. Halusin myös sellaiseen maahan, jossa minulla olisi mahdollisuutena oppia uusi kieli tai sitten mahdollisuus vahvistaa kielitaitoani muiden kielten kuin englannin osalta. Kielitaidon kannalta parasta olisi varmaankin ollut mennä sinne Belgiaan, kun olen aloittamassa ranskaa sivuaineena ensi syksynä, ja suullinen ranskani voisi olla aika paljonkin paremmalla tolalla. Pidän kielten opiskelusta, ylläri ylläri, olenhan päätynyt opiskelemaan kieltä pääaineenanikin, ja yleensä etenkin alkeiden oppiminen on helppoa. Kieltämättä hollannin kielen kurkkuäänteet hirvittävät jo etukäteen, vallankin kun en tullut intensiivikurssille hyväksytyksi. Lähden kuitenkin matkaan luottavaisin mielin. Englannilla uskoisin pärjääväni hyvin siihen saakka, kunnes opin hollantia sen verran, että voin vaikka kaupassa sanoa hollanniksi hei ja kiitos. Käsittääkseni Hollannissa kuitenkin puhutaan englantia melkoisen hyvin.

Kovin kattavaa käsitystä itselläni ei Hollannista maana vielä ole. Tiedän, että se on pinta-alaltaan pieni, mutta siellä asuu paljon ihmisiä. Tältä osin siis täysin päinvastainen kuin Suomi. Tiedän, että polkupyöriä siellä on ihan hurjat määrät, ja maan lainsäädäntö on moniin muihin EU-maihin verrattuna vapaamielisempää. Aktiivinen eutanasia on laillista, ainakin Amsterdamista pitäisi löytyä maan vanhimman ammatin edustajia reilun puoleisesti, kannabista poltetaan laillisesti (tai ei-laittomasti) ja kuivattuja huumaavia sieniä myydään ruokakaupoissa. Hollantilaiset tuntuvat myös olevan melkoisia vastarannan kiiskiä, mitä tulee EU-lainsäädäntöön. Mielenkiinnolla odotan, miten kaikki tämä näkyy maan tavallisissa asukkaissa, ja miltä kaikki tämä näyttää maassa asuessa. Näin suomalaisnäkökulmastahan tuo vaikuttaa aika villiltä :).