ensimmäinen orientaatiopäivä

Ehkä elämä tänään onkin vähän vähemmän kamalaa kuin eilen. Pääsin tutustumaan muihinkin vaihtareihin, joista yksi espanjalainen asuu jopa samassa talossa kuin minä, joten tultiin kotiin yhtä matkaa ensimmäisistä pippaloista. Jonkin aikaa matkasin pyörän tarakalla, mutta kramppaavien jalkojen vuoksi vaihdoimme kävelyyn. Huomenna pitää kyllä hankkia pyörä. Yksi latvialainen vaihtari, joka on lähdössä kotiin, voipi ehkä huomenna myydä minulle pyöränsä, mikäli vain saadaan aikataulut osumaan yksiin niin, että ehditään nähdä. Busseja ei öisin Vossenveldiin päin mene arkisin, ja kävellen matka on kuitenkin aika pitkä. Onneksi on nyt seuraa kuitenkin, kun itse en varmaan edes löytäisi perille 8).

Tyynyä en nyt vielä saanut, mutta ostin seinäkalenterin ja julisteen, josko tästä kammiosta saisi vähän vähemmän kolkon. Ehkä tyyny huomenna sitten, tässä asuntoni lähelläkin on joitain kauppoja, joten voisin käydä ne katsastamassa huomenna ennen ohjelman alkua. Käytiin tänään ruokakaupassakin, ja nyt minulla on hedelmiä ja vaikka mitä! Pienestä sitä näköjään voi olla iloinen.

Vaihtaritapaamisessa oli tosiaan paljon ihmisiä, enkä tietenkään kaikkien kanssa ehtinyt juttelemaan. Ne joiden kanssa ehdin, olivat kuitenkin kaikki oikeastaan kivoja. Erityisesti mieleen jäi eräs amerikkalainen tyttö sekä eräs ruotsalainen tyttö. Amerikkalaistytöllä on myös kihlattu ja kaksi kissaa kotona ja sekin opiskelee englantia, joten meillä on aika paljon yhteistä ja ollaanpa vielä samanikäisiäkin. Ja toki mieleeni jäi tämä matkakumppaninikin, joka on myös melkein naapurini :). Amerikkalaisia on aika paljon. Espanjalaisia vielä enemmän, ja lukuunottamatta tätä naapuriani ne kaikki hengaavat yhdessä jossain nurkassa hölöttäen espanjaksi. Hyvin moni vaihtari opiskelee jotain bisneshommeleitä, muutama lakia ja jokunen kieliä.

Hollantilaiset liikennevalot ovat käsittämättömiä. Ensin venaillaan joku kymmenen minuuttia odottaen valon vaihtumista, ja sitten pitäisi melkeinpä syöksyä tien yli, jotta ehtii ennen kuin se valo muuttuu taas punaiseksi! No, ehkä pyörän kanssa on helpompaa sitten.

Ostin tänään hollantilaisen SIM-kortin, mutten ole vielä onnistunut ymmärtämään, että mistä löydän sen PIN-koodin noista hollanninkielisistä lapuista, joten ilmoittelen sen sitten myöhemmin. Hollantilaisosoitteeni on:
Vossendijk 65-7
6534 TD NIJMEGEN
Nederland

En tosin vielä tiedä, missä täällä on postilaatikko, mutta kai sekin löytyy aikanaan. On kyllä jotenkin hassun orpo olo, kun ei ole edes mukia, mistä juoda teetä tai ylipäätään kattilaa, jossa keittää teevesi. Kai sitä pikkuhiljaa tulee sitten haalittua kaikenlaista ja tähän paikkaan jotenkin tottuu ja turtuu. Tämä hetki lienee kuitenkin melko ok nyt, kun olen vielä avoin huomaamaan kaikki hollantilaiserikoisuudet ja osaan vielä hämmästellä niitä.

Huomispäivä vietetään keskustassa oikeastaan kokonaan. Ensin on pormestarin tervehdyspuhe kaupungintalolla (ah kuinka virallista ja ihan niin kuin Hünfeldissä viime syksynä!). Sen jälkeen pidetään ohjattu kaupunkikierros ja käydään syömässä jossain. Illan päättää pub crawl eli suomennettuna kuppiloissaryömintä, joka kestää yhteentoista asti. Siinä vaiheessa minulla toivottavasti on jo pyörä, ja voin leppoisasti rullailla Haliman kanssa kotiin kävelemisen sijasta.