Hopes and fears

Viisi päivää lähtöön! Hieman alkaa jo jännittää, ja olen joutunut tekemään paljon listoja asioista, joita täytyy muistaa vielä tehdä ennen lähtöä. Niitä asioita nimittäin tuntuu olevan sen verran paljon, että pääni on ihan pyörällä ja unohtelen koko ajan kaikkia olennaisia asioita.

Tähän asti ainakin voin vain kehua Radboud Universityn järjestelyjä. Heillä on vaihtareita varten Get in Touch with the Dutch -ohjelma, jonka kautta jokainen halukas saa oman hollantilaisen tutorin. Omani nimi on Anne ja olen jo pari sähköpostia saanut häneltä. Hän on kovin avulias ja on tähän mennessä vastannut kaikkiin kysymyksiini kattavasti, ja sainpa häneltä tietää bussikuljetuksesta Düsseldorfin ja Nijmegenin välillä. Tuo bussiyhteys on suora ja kestää vain 45 minuuttia, joten on varmastikin junaa helpompi vaihtoehto, kun ei tarvitse mitään vaihtojakaan tehdä laukkukasan kanssa. Lähden siis Jyväskylästä 25.1. kello 0:30 bussilla kohti Helsinkiä. Kyseinen bussi on Helsinki-Vantaan lentokentällä kello 4.25, joka onkin varsin hyvä aika, niin minulle jää reilut kaksi tuntia aikaa hoitaa lähtöselvitys ja turvatarkastukset enkä taatusti myöhästy koneesta, joka tosiaan lähtee sitten 6.40. Eihän sitä tietenkään tiedä, jos se bussi vaikka ajaakin ojaan tai tulee pyörremyrsky tai hurrikaani, mutta näin oletusarvoisesti pitäisi aika sulavasti mennä kaiken.

Tässä lähdön lähestyessä olen osannut aika hyvin stressaantua kaikista vähäpätöisistäkin asioista. Ajattelinkin hieman kirjoittaa ylös toiveitani ja pelkojani tuon vaihtolukukauden suhteen. On varmasti hauskaa lukea vaihdon loppupuolella sitten mietteitäni ja katsoa, kuinka hyvin odotukset kävivät toteen. Aloittakaamme siis negatiivisesti peloista, jotta voin päättää tämän merkinnän optimistisesti. Eli, suurimpia huolenaiheitani siitä, mitä saattaa käydä:

• En saa kavereita ja kaikki vihaa ja jään ihan yksin
• Hollantilaiset kämppikseni puhuvat keskenään vain hollantia, josta en ymmärrä mitään ja koen oloni ulkopuoliseksi
• Koti-ikävä estää nauttimasta kokemuksesta kunnolla
• Parisuhde ei kestä ulkomailla asumistani (no tähän en usko, mutta kun eihän sitä ikinä tiedä, jos se vaikka löytääkin jonkun paremman ja nätimmän ja siivoavamman)
• Kotiin tullessani kissani eivät tunnista minua
• Lihon muodottomaksi, kun en ehdi tarkkailla ruokavaliotani enkä kuntoilla
• Kurssit ovat liian vaikeita tai työläitä, enkä saa suoritettua yhtään opintopistettä
• Huoneessani on torakoita/hämähäkkejä/käärmeitä/rottia/kummituksia (no rotat on ihan söpöjä, mutta vain lemmikkeinä)
• Saan suihkusta jalkasienen
  
• Kaadun pyörällä liukkaalla tiellä ja murran jonkun raajan tai pään tai kuolen
• Minut ryöstetään/raiskataan/tapetaan

No, siinäpä ne tärkeimmät. Pari viimeistä lienee vallan epätodennäköisiä, sillä nuo nyt voisivat tapahtua vaikka Jyväskylässäkin, enkä niitä silti osaa mitenkään suuremmin pelätä. Mainittakoon, että olen pyöräillyt jäätiköllä Suomessakin enkä ole ikinä saanut mitään mustelmia pahempaa. Ja kyllähän matkavakuutukseni korvaa jopa kuolleen ruumiini lennättämisen Suomeen, että mitäpä sitä suotta huolehtimaan 8).

Ja nyt siirtykäämme siihen optimismiin. Todennäköisestihän kaikki menee kuitenkin hyvin tai ainakin ei-kovin-huonosti. Olen sosiaalinen ja tutustun ihmisiin helposti, tuskin siis jään täysin yksin. Hollantilainen tutorini sitä paitsi käski kertomaan hänelle, jos inhoan koko Hollantia ja siellä olemista, niin yritämme sitten yhdessä tehdä asialle jotain :). Mutta nyt niitä intoa puhkuvia odotuksia!

• Saan paljon kavereita ja minulla on hurjan hauskaa. Tai ainakin muutaman kaverin, joiden ansiosta on sitä hurjan hauskaa
• Pääsen harjoittamaan espanjan ja/tai ranskan kielen taitoani jonkun/joidenkin muiden vaihtareiden kanssa (tosin hollantilainen tutorini opiskelee myös espanjaa, joten ehkä hänen kanssaan edes!)
  
• Pääsen tutustumaan myös paikallisiin enkä hengaa koko ajan pelkästään vaihtareiden kanssa (ilmeisesti tulen asumaan pääasiassa hollantilaisten kanssa, joten tämän pitäisi olla helpohkoa)
  
• Opin hollantia edes sen verran, että voin kaupassa käydessäni sanoa "Hei", "Kiitos" ja "Ole hyvä"
• Kurssit on kaikki huippukivoja ja mielenkiintoisia ja juuri sopivan työläitä niin, että aikaa jää muullekin elämälle
• Jaksan ja ehdin käydä useita kertoja viikossa paikallisen yliopistoliikunnan jutuissa (niillä on siellä esim. ZUMBAA!)
• Aion pyöräillä Saksaan, niin kuin se yksi toinenkin vaihtari, jonka blogia luin jossain vaiheessa ennen lähtöäni
• Huoneeni on kiva ja kämppikset on kivoja ja yhteiset tilatkin on kivoja (ja jalkasienettömiä) ja siellä voi kokkailla ja leipoa, ettei taidot ruostu
• Kotiin tullessani voin olla tyytyväinen, että tuli lähdettyä enkä kadu mitään ja herra Avomies ja kissat tykkää musta vielä silloinkin

Siinäpä niitä nyt näin alkuun. Vuoden 2008 kesällä vietin kolme kuukautta Yhdysvalloissa, ja ennen sinne lähtöä oli vähän samansuuntaisia fiiliksiä kuin nyt. Enimmäkseen tunnetilat vaihtelevat kaoottisesti innostuksen ja kauhun välillä ja vähän on semmoinen olo, että joko sinne on pakko mennä, voisinko olla vielä kotona pari viikkoa. Ainakin tuona kesänä mieli muuttui melko nopeasti, kunhan paikan päälle pääsin, ja niin käynee tälläkin kertaa. Tai parasta olisi, että kävisi. Pakkaamista olisi kai syytä jo aloittaa. Ostin sentään jo matkalaukun, ja olen aloitellut listaa asioista, jotka ehdottomasti pitää muistaa ottaa mukaan. Noinkohan riittää tuo 20kg...?