Lisää matkailua 23.-24.4.

Viime viikonloppuna aikomuksenamme oli parin toverin kanssa vuokrata auto ja kierrellä Alankomaita. Se suunnitelma sitten ei aivan toteutunut, kun joukossamme ei ollut yhtään henkilöä, jolla olisi ollut sekä kansainvälinen ajokortti että luottokortti. Päätimme siis tuhlata automatkaa varten varatut rahat junalippuihin ja matkustella joka tapauksessa, koska olisihan se ollut varsin mälsää ja kuivaa jäädä vaan Nijmegeniin mököttämään.

Perjantaina käväisin toisen toverin kanssa Den Boschissa. Se oli varsin sympaattinen kaupunki, ja ilma oli kuin morsian. Maistoimme bosschenbol-leivoksia ja taapersimme ympäriinsä keskustassa. Pysähdyimme torille syömään ranskalaisia ja tovi istuskeltiin viihtyisän italialaisravintolan terassilla.

Lauantaille meillä sen sijaan oli paljon ohjelmaa, tarkoituksena kun oli käydä läpi melkein kaikki ne paikat, jotka oltiin suunniteltu lauantaita sekä sunnuntaita varten. Nimittäin juna-asemallamme oli tarjous, jolla sai päivälipun kahdelle hengelle 45 eurolla. Tällä lipulla sai yhden päivän aikana matkustaa niin paljon kuin lystäsi, joten toki tartuimme tarjoukseen, vaikka meitä olikin vain kolme. Siitä huolimatta matkaaminen tuli reilusti halvemmaksi kuin yksittäisiä junalippuja ostamalla.

Tapasimme juna-asemalla aamuyhdeksältä ja suuntasimme ensimmäiseksi Leideniin. Tarkoituksenamme oli sieltä jatkaa bussilla Keukenhofin tulppaanipelloille, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun näimme sen järjettömän jonon siihen bussiin. Olisimme saaneet jonottaa pelkkää bussiinpääsyä reilun tunnin eikä hirveästi huvittanut kokeilla, kauanko jonottaminen olisi jatkunut sitten puistoon sisään mennessä ja sieltä lähtiessä, meillä kun kuitenkin oli vain se yksi päivä matkailua varten, ja lippujen hintakin oli varsin huikea. Viimeinen niitti oli kuitenkin se, kun jonosta bussiinsiirtyjät alkoivat huutaa ja tapella keskenään, että kuka nyt on varmasti odottanut kauiten ja ansaitsee päästä tähän bussiin. Halusimme hieman stressittömämmän päivän, ja niinpä lähdimme katsastamaan Leidenin keskustaa. Sää suosi meitä jälleen, ja kanaalien täyttämä keskusta säteili vihreänä. Bongasimme kanaalin vierestä mainoksen, jossa kerrottiin veneajelusta. Kiinnostuimme, ja saman tien paattia ohjaava mies tuli kosiskelemaan meitä venekiertoajelulle. Hinta ei ollut järin itkettävä (vain 7,5e verrattuna 14e Keukenhofin sisäänpääsymaksuun), ja koska vene oli lähdössä viiden minuutin sisään, päätimme tarttua tarjoukseen. Leidenissä on jopa 80 siltaa, ja kaikilla niillä on oma nimi. Näin ne toimivat veneilijöille vähän niin kuin katujen nimet kävelijöille. Kanaalissa oli paljon venetaloja, haaveilimme kilpaa siitä, mihin muuttaisimme sitten kun olemme rikkaita. Opas piti kierroksen englannin kielellä, vaikka veneessä oli paljon hollantilaisiakin - kaikkihan tässä maassa kuitenkin ymmärtävät englantia. Leideniä on kutsuttu pikku-Amsterdamiksi, mutta mielestäni Leiden oli paljon Amsterdamia sympaattisempi ja sievempi kaupunki. Suosittelen lämpimästi :). Veneajelun jälkeen olimme hilpeällä mielellä, ja päätimme metsästää jostain evästä. Ruokailun jälkeen suuntasimmekin taas juna-asemalle ja kohti Haagia.

Haag oli melkoinen pettymys, etenkin kauniin Leidenin jälkeen. Keskusta oli jotenkin ahdas ja, mitenhän sen nyt sievästi muotoilisi... ruma. Ei kai sille sen parempaa sanaa löydy. Ihmiset olivat kaikki naama norsun...sukupuolielimillä ja talot olivat suuria möhkälemäisiä neliöitä. Emme erityisesti arvostaneet tätä kaupunkia, hetken kiertelyn jälkeen suuntasimme raitiovaunulla rannalle, koska tiesimme siellä sellaisen olevan. Ranta sitä vastoin oli aivan ihana, joten ei tuo Haag nyt ihan hirveän kamala paikka lopulta ollut. Merivesi oli jäisen kylmää, mutta pitihän siihen käydä varpaat upottamassa kuitenkin. Haagissa sijaitsee myös Madurodam-niminen teemapuisto, sellainen mini-Hollanti. Aikomuksenamme oli käydä sielläkin, mutta mieluummin hengailimme rannalla hieman pidempään. Rannalla tarpeeksi kauan oleskeltuamme palasimme kaupungin keskustaan, ja jatkoimme matkaa junalla Rotterdamiin.

Rotterdam oli kiva, mitä siitä nyt ehti nähdä. Ensin suuntasimme keskustaan, jossa ihmiset vaikuttivat kovin hilpeiltä, ja istahdimme hetkeksi terassille. Sen jälkeen yritimme mennä metrolla satamaan, mutta ilmeisesti metrossa käy maksuvälineenä vain OV-Chipkaart, joka on jokin ihmeellinen hollantilainen erikoisuus, jota emme ihan ymmärrä, ja jollaista meillä ei ainakaan ole. Kartasta katsomalla osasimme kuitenkin suunnistaa satamaan päin kävellenkin, kun ei se nyt sentään kaukana ollut. Joku amerikkalainen neiti saattaisi tosin olla kanssani hiukan eri mieltä :p. Matkalla tuli vastaan "Walk of Fame", mistä löysimme usean kuuluisuuden jalan- tai kädenjäljet. Sataman jälkeen lähdimme etsimään Suomen Merimieskirkkoa, koskapa tahdoin ostaa ruisleipää, jota tiesin siellä myytävän. Kartasta katsottuna reitti ei ollut kovin pitkä, mutta kävellen se ei ollut hirmuisen lyhytkään, ainakaan koko päivän matkustuksen jälkeen. Saavuimme sinne kuitenkin menestyksekkäästi, olin kovin ylpeä itsestäni, kun onnistuin sen sieltä bongaamaan. Sitä ennen hiipparoimme jossain Rotterdamin Redlight Districtin tienoilla, se kun oli matkan varrella. Henkilökunta Merimieskirkolla oli hurjan mukavaa ja suomenkielistä. Mukaan tarttui ruisleipää, hapankorppua, karjalanpiirakoita ja läjä karkkia. Josko näillä nyt koti-ikävä lähtisi :).

Sitten olikin jo aika suunnata kotiin. Matka oli mukava, mutta olihan se tietysti mukava palata Nijmegeniinkin "omaan" sänkyyn. Olimme loppupeleissä varsin tyytyväisiä, että matkailua olikin vain yksi kokonainen päivä, ei sunnuntaina ehkä olisi enää jaksanutkaan.

Kiva Hollanti osa 2: Maakuntamatkailua

Elämää on siis Nijmegenin ulkopuolellakin. Nijmegenin lisäksi olen nähnyt kolme muuta hollantilaista kaupunkia: Amsterdamin, Arnhemin ja Utrechtin. Amsterdamissa käytiin ensin orientaatioviikolla, ja toisen kerran kävin siellä helmikuussa herra Avomiehen kanssa. Kolmas Amsterdamin vierailu tapahtunee tässä kuussa amerikkalaisystäväni kanssa. Keväinen Amsterdam on varmasti kovin kaunis, maltan tuskin odottaa. Luultavasti käväisen myös Den Boschissa lähiaikoina amerikkalaisystäväni seurana, sillä hänen täytyy hakea oleskelulupansa sieltä asti. Ihanaa tämä byrokratia. Mutta toisaalta kivaa, että on jokin tekosyy mennä käymään, voihan se olla vaikka kuinka kiva kaupunki.

Arnhem sijaitsee Nijmegenista 10 minuutin junamatkan päässä, varsin lähellä siis. Käytiin siellä Dutch history and society -kurssilla ihmettelemässä open air -museota. Se oli varsin hieno, sinne on siirretty ja uudelleenrakennettu vanhanaikaisia hollantilaisia rakennuksia - ja varsinkin tuulimyllyjä! Kuulemma se on kesäsesongin aikaan vielä kivempi, kun silloin siellä on näyttelijöitä, jotka ovat muinaisia hollantilaisia työläisiä. Tarvinnee siis mennä sinne uudelleen. Sisäänpääsymaksu on vaivaiset neljä euroa, joten eiköhän sekin vielä ennen kotiinlähtöäni tapahdu. Olen tosin harkinnut museokortin hankintaa. Se maksaa 22 euroa, ja sillä pääsee kaikkiin Alankomaiden museoihin ilmaiseksi. Kun ottaa huomioon, että Van Gogh -museo Amsterdamissa perii 15 euron sisäänpääsymaksun, tuo kortti varmasti maksaa itsensä takaisin hyvinkin nopeasti. Open air -museon jälkeen lähdettiin vielä kiertelemään omatoimisesti Arnhemia parin muun vaihto-opiskelijan kanssa, ja kyllä kannatti. Arnhem ei ole kovin suuri kaupunki, mutta se on sitäkin sympaattisempi. Sieltä saa tuoreita stroopwafeleita, ja jo valmistusprosessi on sen verran hauskan näköinen, että siitäkin jo mieluusti maksaa sen reilun euron. Ja oi oi, miten herkullisia ne ovat! Arnhemista löytyy myös jollekin pyhimykselle omistettu goottilaistyylinen kirkko. Löydettiin se sattumalta, ja mentiin tietysti katsomaan. Torniin ylös meneminen hissillä olisi maksanut pari euroa, mutta koska ilma oli synkähkö, päätimme mennä kurkistamaan jokin toinen kerta. Maksutta kirkkoa sai tutkiskella muuten. Löysimme alttarin takaa kellariin vievät portaat, ja koska näytti kovasti siltä, että sinne saa mennä (miksi siinä ei muuten olisi ollut jonkinlaisia esteitä?), tottakai uteliaina menimme tutkimaan. Kellarista löytyi hautaholvi, ja ilmeisesti jonkun/joidenkin pyhäinjäännökset! Luita ja pääkalloja, oli varsin jännää. Erilaisia kummallisia hämähäkkejä myös, onneksi araknofoobikkona kykenin hillitsemään itseni, koska kokemus muuten oli erittäin mielenkiintoinen. Kirkko oli ilmeisesti alunperin ollut katolinen, mutta koska katolisia keskiajalla kiellettiin harjoittamasta uskontoaan julkisesti (muista maista poiketen heillä kuitenkin oli lupa pysyä katolisena!), oli se muutettu protestanttiseksi ja näin ollen se oli kovin koruton koristeluissaan. Toki goottilainen arkkitehtuuri jo itsessään oli kovin vaikuttavaa, joten ei se kamalasti mitään pyhimysten kuvia kaivannutkaan.

Utrechtissa käytiin viikko sitten perjantaina. Lähdimme aamulla ja palasimme Nijmegeniin illalla. Eräällä saksalaisystävälläni oli junien alennuskortti, jolla hän sai ostaa neljä lippua, joten matkakaan ei tullut maksamaan puupenniä enempää. Olen itsekin harkinnut tuon alennuskortin ostamista, joskaan en ole varma, kannattaako se enää. Se kuitenkin maksaa 55 euroa, mutta sillä saa kaikista junamatkoista 40% alennuksen. Sitä varten täytyy olla myös hollantilainen pankkitili, jonka avaamiseen menee kolmisen viikkoa. Taas tätä byrokratiaa. Mutta palataksemme Utrechtiin. Utrecht oli ihan uskomattoman kaunis kaupunki. Vähän niin kuin Amsterdam pienoiskoossa, mutta pienemmällä määrällä seksi- ja huumekauppoja. Turistikaupunkihan Utrechtkin tosin on, mikä kyllä näkyi hintatasossa. Utrechtin keskustan läpäisee kanaali, ja tiet ovat hyvin vanhat kivistä rakennetut. Kanaalin kaiteessa oli sympaattinen taulu, jossa varoitettiin ihmisiä kompuroimasta kiviteillä, koska ne ovat niin vanhoja. No, pari kertaa meinasin lentää turvalleni, mutta olihan minua sentään varoitettu! Talot olivat somia ja värikkäitä. Siellä en kyllä ikimaailmassa uskaltaisi ajaa pyörällä, niin kuin suurin osa kaupungin asukkaista. Tiet ovat kapeat, ja pyöräilijät jakavat tiet autojen kanssa. Muutenhan tässä maassa pyöräkaistat ovat useimmiten jalkakäytäviä paremmassa kunnossa. Käytiin pannukakkuravintolassa syömässä, näiden pannukakut (pannekoeken!) muistuttavat kovasti suomalaisia lättyjä, mutta näillä on tapana laittaa taikinaan sekaan rusinoita, juustoa, pekonia, sieniä, mitä vaan. Enimmäkseen vain harhailimme ympäri kaupunkia ja kävimme pienissä sympaattisissa putiikeissa ja pysähdyimme markkinakojujen luona. Sää ei ikävä kyllä suosinut meitä, mutta uutta päivän retkeä tuohon sympaattiseen kaupunkiin jo suunnittelemme. Hieman kävi mielessä, että miksi ihmeessä osuin johonkin Nijmegeniin, kun tästä maasta löytyy niin paljon söpömpiäkin kaupunkeja! Ensi kerralla, jos olen sen museokortin onnistunut hankkimaan, täytyy kyllä käydä pupumuseossa! Tällä kertaa aika ei ihan riittänyt kaikkeen.

Kiva Hollanti osa 1: Kevät!

No niin, ensiksikin pahoittelut, että on tämä bloginkirjoitus vähän jäänyt. Korjaan tilanteen tekemällä pari päivitystä nyt :). Olen ollut aikeissa kirjoittaa monta kertaa, ja muutaman kerran aloittanutkin. Firefox ei vain hirveän hyvin tulee blogspotin kanssa toimeen, ja se yleensä aina kaatuu, kun yritän päivittää. Tässä nyt opettelen Operan kanssa yhteiseloa, vaikka adblockittomuus vähän ahdistaakin. Ainakaan ei jumita läheskään yhtä paljon!

No mutta, tässä kirjoitustauon aikana tämä Hollanti on muuttunut ihan kivaksi. Voisi siis sanoa assimilaatioprosessini olevan varsin hyvässä vaiheessa ja sen kulttuurishokkivaiheen menneen suurimmaksi osaksi ohitse. Vihdoinkin! Eipä tässä kovin paljon kauempaa olisi jaksanutkaan angstailla. 

Yksi merkittävä syy tähän on kevät. Täällä on nimittäin melkein kesä jo! Toki välillä (esim. eilen) on vieläkin kylmää ja tuulista ja välillä vähän sataakin, mutta enimmäkseen olemme saaneet aurinkoa ja lempeitä säitä. Valoa! Olen erittäin tyytyväinen, että valitsin kevätlukukauden syyslukukauden sijaan, kun sitä viime keväänä mietiskelin. Syksyllä tulee vain kylmempi ja synkempi, nyt taas valo vaan lisääntyy jatkuvasti ja kesä lähenee. 

Olen nyt ollut täällä kaksi kuukautta, viikon ja yhden päivän. Jäljellä on noin kaksi kuukautta ja kolme viikkoa. Puoliväliä siis lähennellään jo kovasti! Herra Avomies tulee käymään kahden kuukauden kuluttua. Varsin näppärää, voin sitten hänen mukaansa laittaa kaikki talvi- ja sisustuskrääsät, ja näin minulla on enemmän tilaa matkalaukussani, kun kotiinlähtö koittaa. Täytynee vain muistuttaa, ettei sitten kovin paljon ota omia matkatavaroita mukaan 8). 

Näin kevään tullen Nijmegen on muuttumassa todella kauniiksi. Täällä on paljon puita, ja nyt ne alkavat kasvattaa pikkuruisia lehtiä. Nurmikentillä on hurjasti kaikenmaailman tulppaani-istutuksia, ja ne alkoivat kasvaa heti ensimmäisten auringonsäteiden myötä. Minun asuintaloni tosin lienee rumin rakennus koko Nijmegenissa, tai ehkä se kilpailee järjettömän monsterirakennuksen kanssa, joka on ilmeisesti alunperin ollut Philipsin omistuksessa. Nykyään sen omistaa firma nimeltä NXP. Tässäpä linkki tuohon hirvitykseen: http://www.ice-ontwikkeling.nl/webcam/pictures/lores/tmp/current.jpg (sori, en osaa laittaa noita linkkejä silleen tekstiin, koska olen vähän vajaa). Silloin ensimmäisen viikon eksymisyönäni jouduin ohittamaan tuon uhkaavan rakennuksen, ei muuten ollut järin lystikästä!

Noh, noita kahta kamaluutta lukuunottamatta täällä on todella nättiä. Koto-Suomessakin on kuulemma vihdoin lumet sulamassa, mutta eipä silti käy kateeksi. Ei kamalasti nappaisi tarpoa jalat polvia myöden märkinä sohjossa tai liukastella jäällä. Tsemppiä sinne siis! :)