Lisää matkailua 23.-24.4.

Viime viikonloppuna aikomuksenamme oli parin toverin kanssa vuokrata auto ja kierrellä Alankomaita. Se suunnitelma sitten ei aivan toteutunut, kun joukossamme ei ollut yhtään henkilöä, jolla olisi ollut sekä kansainvälinen ajokortti että luottokortti. Päätimme siis tuhlata automatkaa varten varatut rahat junalippuihin ja matkustella joka tapauksessa, koska olisihan se ollut varsin mälsää ja kuivaa jäädä vaan Nijmegeniin mököttämään.

Perjantaina käväisin toisen toverin kanssa Den Boschissa. Se oli varsin sympaattinen kaupunki, ja ilma oli kuin morsian. Maistoimme bosschenbol-leivoksia ja taapersimme ympäriinsä keskustassa. Pysähdyimme torille syömään ranskalaisia ja tovi istuskeltiin viihtyisän italialaisravintolan terassilla.

Lauantaille meillä sen sijaan oli paljon ohjelmaa, tarkoituksena kun oli käydä läpi melkein kaikki ne paikat, jotka oltiin suunniteltu lauantaita sekä sunnuntaita varten. Nimittäin juna-asemallamme oli tarjous, jolla sai päivälipun kahdelle hengelle 45 eurolla. Tällä lipulla sai yhden päivän aikana matkustaa niin paljon kuin lystäsi, joten toki tartuimme tarjoukseen, vaikka meitä olikin vain kolme. Siitä huolimatta matkaaminen tuli reilusti halvemmaksi kuin yksittäisiä junalippuja ostamalla.

Tapasimme juna-asemalla aamuyhdeksältä ja suuntasimme ensimmäiseksi Leideniin. Tarkoituksenamme oli sieltä jatkaa bussilla Keukenhofin tulppaanipelloille, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun näimme sen järjettömän jonon siihen bussiin. Olisimme saaneet jonottaa pelkkää bussiinpääsyä reilun tunnin eikä hirveästi huvittanut kokeilla, kauanko jonottaminen olisi jatkunut sitten puistoon sisään mennessä ja sieltä lähtiessä, meillä kun kuitenkin oli vain se yksi päivä matkailua varten, ja lippujen hintakin oli varsin huikea. Viimeinen niitti oli kuitenkin se, kun jonosta bussiinsiirtyjät alkoivat huutaa ja tapella keskenään, että kuka nyt on varmasti odottanut kauiten ja ansaitsee päästä tähän bussiin. Halusimme hieman stressittömämmän päivän, ja niinpä lähdimme katsastamaan Leidenin keskustaa. Sää suosi meitä jälleen, ja kanaalien täyttämä keskusta säteili vihreänä. Bongasimme kanaalin vierestä mainoksen, jossa kerrottiin veneajelusta. Kiinnostuimme, ja saman tien paattia ohjaava mies tuli kosiskelemaan meitä venekiertoajelulle. Hinta ei ollut järin itkettävä (vain 7,5e verrattuna 14e Keukenhofin sisäänpääsymaksuun), ja koska vene oli lähdössä viiden minuutin sisään, päätimme tarttua tarjoukseen. Leidenissä on jopa 80 siltaa, ja kaikilla niillä on oma nimi. Näin ne toimivat veneilijöille vähän niin kuin katujen nimet kävelijöille. Kanaalissa oli paljon venetaloja, haaveilimme kilpaa siitä, mihin muuttaisimme sitten kun olemme rikkaita. Opas piti kierroksen englannin kielellä, vaikka veneessä oli paljon hollantilaisiakin - kaikkihan tässä maassa kuitenkin ymmärtävät englantia. Leideniä on kutsuttu pikku-Amsterdamiksi, mutta mielestäni Leiden oli paljon Amsterdamia sympaattisempi ja sievempi kaupunki. Suosittelen lämpimästi :). Veneajelun jälkeen olimme hilpeällä mielellä, ja päätimme metsästää jostain evästä. Ruokailun jälkeen suuntasimmekin taas juna-asemalle ja kohti Haagia.

Haag oli melkoinen pettymys, etenkin kauniin Leidenin jälkeen. Keskusta oli jotenkin ahdas ja, mitenhän sen nyt sievästi muotoilisi... ruma. Ei kai sille sen parempaa sanaa löydy. Ihmiset olivat kaikki naama norsun...sukupuolielimillä ja talot olivat suuria möhkälemäisiä neliöitä. Emme erityisesti arvostaneet tätä kaupunkia, hetken kiertelyn jälkeen suuntasimme raitiovaunulla rannalle, koska tiesimme siellä sellaisen olevan. Ranta sitä vastoin oli aivan ihana, joten ei tuo Haag nyt ihan hirveän kamala paikka lopulta ollut. Merivesi oli jäisen kylmää, mutta pitihän siihen käydä varpaat upottamassa kuitenkin. Haagissa sijaitsee myös Madurodam-niminen teemapuisto, sellainen mini-Hollanti. Aikomuksenamme oli käydä sielläkin, mutta mieluummin hengailimme rannalla hieman pidempään. Rannalla tarpeeksi kauan oleskeltuamme palasimme kaupungin keskustaan, ja jatkoimme matkaa junalla Rotterdamiin.

Rotterdam oli kiva, mitä siitä nyt ehti nähdä. Ensin suuntasimme keskustaan, jossa ihmiset vaikuttivat kovin hilpeiltä, ja istahdimme hetkeksi terassille. Sen jälkeen yritimme mennä metrolla satamaan, mutta ilmeisesti metrossa käy maksuvälineenä vain OV-Chipkaart, joka on jokin ihmeellinen hollantilainen erikoisuus, jota emme ihan ymmärrä, ja jollaista meillä ei ainakaan ole. Kartasta katsomalla osasimme kuitenkin suunnistaa satamaan päin kävellenkin, kun ei se nyt sentään kaukana ollut. Joku amerikkalainen neiti saattaisi tosin olla kanssani hiukan eri mieltä :p. Matkalla tuli vastaan "Walk of Fame", mistä löysimme usean kuuluisuuden jalan- tai kädenjäljet. Sataman jälkeen lähdimme etsimään Suomen Merimieskirkkoa, koskapa tahdoin ostaa ruisleipää, jota tiesin siellä myytävän. Kartasta katsottuna reitti ei ollut kovin pitkä, mutta kävellen se ei ollut hirmuisen lyhytkään, ainakaan koko päivän matkustuksen jälkeen. Saavuimme sinne kuitenkin menestyksekkäästi, olin kovin ylpeä itsestäni, kun onnistuin sen sieltä bongaamaan. Sitä ennen hiipparoimme jossain Rotterdamin Redlight Districtin tienoilla, se kun oli matkan varrella. Henkilökunta Merimieskirkolla oli hurjan mukavaa ja suomenkielistä. Mukaan tarttui ruisleipää, hapankorppua, karjalanpiirakoita ja läjä karkkia. Josko näillä nyt koti-ikävä lähtisi :).

Sitten olikin jo aika suunnata kotiin. Matka oli mukava, mutta olihan se tietysti mukava palata Nijmegeniinkin "omaan" sänkyyn. Olimme loppupeleissä varsin tyytyväisiä, että matkailua olikin vain yksi kokonainen päivä, ei sunnuntaina ehkä olisi enää jaksanutkaan.