Elämää on siis Nijmegenin ulkopuolellakin. Nijmegenin lisäksi olen nähnyt kolme muuta hollantilaista kaupunkia: Amsterdamin, Arnhemin ja Utrechtin. Amsterdamissa käytiin ensin orientaatioviikolla, ja toisen kerran kävin siellä helmikuussa herra Avomiehen kanssa. Kolmas Amsterdamin vierailu tapahtunee tässä kuussa amerikkalaisystäväni kanssa. Keväinen Amsterdam on varmasti kovin kaunis, maltan tuskin odottaa. Luultavasti käväisen myös Den Boschissa lähiaikoina amerikkalaisystäväni seurana, sillä hänen täytyy hakea oleskelulupansa sieltä asti. Ihanaa tämä byrokratia. Mutta toisaalta kivaa, että on jokin tekosyy mennä käymään, voihan se olla vaikka kuinka kiva kaupunki.
Arnhem sijaitsee Nijmegenista 10 minuutin junamatkan päässä, varsin lähellä siis. Käytiin siellä Dutch history and society -kurssilla ihmettelemässä open air -museota. Se oli varsin hieno, sinne on siirretty ja uudelleenrakennettu vanhanaikaisia hollantilaisia rakennuksia - ja varsinkin tuulimyllyjä! Kuulemma se on kesäsesongin aikaan vielä kivempi, kun silloin siellä on näyttelijöitä, jotka ovat muinaisia hollantilaisia työläisiä. Tarvinnee siis mennä sinne uudelleen. Sisäänpääsymaksu on vaivaiset neljä euroa, joten eiköhän sekin vielä ennen kotiinlähtöäni tapahdu. Olen tosin harkinnut museokortin hankintaa. Se maksaa 22 euroa, ja sillä pääsee kaikkiin Alankomaiden museoihin ilmaiseksi. Kun ottaa huomioon, että Van Gogh -museo Amsterdamissa perii 15 euron sisäänpääsymaksun, tuo kortti varmasti maksaa itsensä takaisin hyvinkin nopeasti. Open air -museon jälkeen lähdettiin vielä kiertelemään omatoimisesti Arnhemia parin muun vaihto-opiskelijan kanssa, ja kyllä kannatti. Arnhem ei ole kovin suuri kaupunki, mutta se on sitäkin sympaattisempi. Sieltä saa tuoreita stroopwafeleita, ja jo valmistusprosessi on sen verran hauskan näköinen, että siitäkin jo mieluusti maksaa sen reilun euron. Ja oi oi, miten herkullisia ne ovat! Arnhemista löytyy myös jollekin pyhimykselle omistettu goottilaistyylinen kirkko. Löydettiin se sattumalta, ja mentiin tietysti katsomaan. Torniin ylös meneminen hissillä olisi maksanut pari euroa, mutta koska ilma oli synkähkö, päätimme mennä kurkistamaan jokin toinen kerta. Maksutta kirkkoa sai tutkiskella muuten. Löysimme alttarin takaa kellariin vievät portaat, ja koska näytti kovasti siltä, että sinne saa mennä (miksi siinä ei muuten olisi ollut jonkinlaisia esteitä?), tottakai uteliaina menimme tutkimaan. Kellarista löytyi hautaholvi, ja ilmeisesti jonkun/joidenkin pyhäinjäännökset! Luita ja pääkalloja, oli varsin jännää. Erilaisia kummallisia hämähäkkejä myös, onneksi araknofoobikkona kykenin hillitsemään itseni, koska kokemus muuten oli erittäin mielenkiintoinen. Kirkko oli ilmeisesti alunperin ollut katolinen, mutta koska katolisia keskiajalla kiellettiin harjoittamasta uskontoaan julkisesti (muista maista poiketen heillä kuitenkin oli lupa pysyä katolisena!), oli se muutettu protestanttiseksi ja näin ollen se oli kovin koruton koristeluissaan. Toki goottilainen arkkitehtuuri jo itsessään oli kovin vaikuttavaa, joten ei se kamalasti mitään pyhimysten kuvia kaivannutkaan.
Utrechtissa käytiin viikko sitten perjantaina. Lähdimme aamulla ja palasimme Nijmegeniin illalla. Eräällä saksalaisystävälläni oli junien alennuskortti, jolla hän sai ostaa neljä lippua, joten matkakaan ei tullut maksamaan puupenniä enempää. Olen itsekin harkinnut tuon alennuskortin ostamista, joskaan en ole varma, kannattaako se enää. Se kuitenkin maksaa 55 euroa, mutta sillä saa kaikista junamatkoista 40% alennuksen. Sitä varten täytyy olla myös hollantilainen pankkitili, jonka avaamiseen menee kolmisen viikkoa. Taas tätä byrokratiaa. Mutta palataksemme Utrechtiin. Utrecht oli ihan uskomattoman kaunis kaupunki. Vähän niin kuin Amsterdam pienoiskoossa, mutta pienemmällä määrällä seksi- ja huumekauppoja. Turistikaupunkihan Utrechtkin tosin on, mikä kyllä näkyi hintatasossa. Utrechtin keskustan läpäisee kanaali, ja tiet ovat hyvin vanhat kivistä rakennetut. Kanaalin kaiteessa oli sympaattinen taulu, jossa varoitettiin ihmisiä kompuroimasta kiviteillä, koska ne ovat niin vanhoja. No, pari kertaa meinasin lentää turvalleni, mutta olihan minua sentään varoitettu! Talot olivat somia ja värikkäitä. Siellä en kyllä ikimaailmassa uskaltaisi ajaa pyörällä, niin kuin suurin osa kaupungin asukkaista. Tiet ovat kapeat, ja pyöräilijät jakavat tiet autojen kanssa. Muutenhan tässä maassa pyöräkaistat ovat useimmiten jalkakäytäviä paremmassa kunnossa. Käytiin pannukakkuravintolassa syömässä, näiden pannukakut (pannekoeken!) muistuttavat kovasti suomalaisia lättyjä, mutta näillä on tapana laittaa taikinaan sekaan rusinoita, juustoa, pekonia, sieniä, mitä vaan. Enimmäkseen vain harhailimme ympäri kaupunkia ja kävimme pienissä sympaattisissa putiikeissa ja pysähdyimme markkinakojujen luona. Sää ei ikävä kyllä suosinut meitä, mutta uutta päivän retkeä tuohon sympaattiseen kaupunkiin jo suunnittelemme. Hieman kävi mielessä, että miksi ihmeessä osuin johonkin Nijmegeniin, kun tästä maasta löytyy niin paljon söpömpiäkin kaupunkeja! Ensi kerralla, jos olen sen museokortin onnistunut hankkimaan, täytyy kyllä käydä pupumuseossa! Tällä kertaa aika ei ihan riittänyt kaikkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti