Jaa, kai sitä pitäisi opiskellakin?

Alkuun haluaisin esittää pari jännää huomiota Hollannista. Ensinnäkin, näiden liikennevalopylväät on seepraraidalliset. Toiseksi, ambulanssin sireeni täällä kuulostaa jäätelöautolta. Ja bussissa seuraava pysäkki kuulutetaan siinä vaiheessa, kun on jo myöhäistä painaa pysähtymisnappulaa. Semmoista siis.

Tänään selvisin kaupasta käynnistä puhumatta ainoatakaan sanaa englantia! Oli aika päheetä, vaikkakin suurin osa kommunikaatiostani oli nyökyttelyä ja hymyilyä. Osaan jo sanoa kiitos ja ole hyvä ja tilata baarissa oluen. Kaupassa kykenen vähän lukemaan tuoteselosteita. En kuitenkaan mielestäni tarpeeksi, mutta pääkohdat nyt kuitenkin. Hyvin paljon kirjoitetusta hollannista on pääteltävissä. Puhutusta hieman vähemmän, mutta kai siihen jossain vaiheessa pääsee sisään.

Orientaatioviikko oli varsin kiireinen, en edes ehtinyt päivitellä blogia. Oli ties minkämoisia karkeloita ja käytiin tutustumassa yliopistolla ja liikuntakeskuksella ja lauantaina käytiin Amsterdamissakin. Lähinnä kävin kotona vain nukkumassa. Eräs epäonnekas yö eksyin kotimatkalla aika lahjakkaasti, ja saavuinkin kotiin noin kaksi ja puoli tuntia aiottua myöhemmin. Ja jos tätä joskus lukee joku Nijmegeniin tai Hollantiin vaihtariksi lähdössä oleva henkilö, niin suosittelen hankkimaan pyöränlampun jo vaikka ennen sitä pyörää. Allekirjoittanut nimittäin sai sakot, kun ei ollut ehtinyt edellispäivänä hankkimaansa pyörään vielä moista hankkia. Halvemmaksi tulee ostaa se lamppu, Kruidvatista saa kaksi kappaletta pattereineen hintaan 2,39e.

Kämppikset eivät vieläkään oikein puhu. Olen nähnyt muutaman uudemmankin. Nekin aina sanoo hei ja lähtee karkuun. Lienee joku hollantilainen erikoisuus tuokin. Onneksi tunnen ihmisiä muualtakin. Joku päivä kyllä joutunen pyytää apua pesukoneen käyttämisessä.

Huomenna on ensimmäiset luennot. Muilla ne alkoivat jo tänään, mutta minulla ei ole luentoja maanantaisin eikä perjantaisin, aika jyväskylämäinen meininki siis. Vähän jännittää. Tai no, paljon. Täällä kun ollaan todella tarkkoja siitä, että pitää olla ajoissa. Mitä jos nukun pommiin tai eksyn matkalla, kääk! Tai jos en vaikka löydä sitä salia mistään. Ehkä otan turvallisesti bussin huomisaamuna, vaikka se sen pari euroa maksaakin. Melko työläiltä nuo kurssini vaikuttavat kyllä, hirmuisesti luettavaa. Tällä hetkellä tosin työläimmältä tuntuu hankkia kaikki kirjat ja monistenivaskat, niitä kun on joka kurssille useampi. En ole vielä oikein ymmärtänyt kirjaston toimintaperiaatetta. Mutta ehkä saan jonkun mukaani.

Hollantilaiset tuntuvat kovasti pitävän kaikenlaisista korteista. Mulla on siis tällä hetkellä opiskelijakortti (joka on kaksiosainen), kopiokortti, tulostuskortti ja postissa on tulossa vielä liikuntakeskuksen kortti. Opiskelijakortti tosin ymmärtääkseni käy kirjastokorttina, joten sitä ei tarvitse hankkia erikseen. Ja kaikki maksaa, mikä on myös hintsan kurjaa. Opiskelijahintainen ruokakin on Suomea kalliimpaa.

Hurjasti täällä vieraassa maassa joutuu nöyrtymään ja olemaan avoimesti avuton. Suomessa en yleensä kysy apua, ennen kuin on ihan pakko ja mieluummin selvitän asiat itse. Täällä se ei ole aina ihan mahdollista. Onhan se siis noloa pyytää jotain randomia ohikulkijaa näyttämään kartalta, että missä oikein olen, mutta muuten olisin varmaan toisinaan vielä enemmän hukassa. Kai sitä jossain vaiheessa oppii paikat, eikä tarvitse aina olla urpo ja avuton. Ehkä. Varmaankin siinä pari viikkoa ennen kotiin lähtemistä. Ja kotiin lähtemisestä puheen ollen, ei niin mitään käsitystä, koska oikein olen lähdössä. Selvinnee varmaan tässä, kunhan saan tietää, koska tentit ovat. Suomen päässä meillä on pienehkö kissojenhoito-ongelma ajoittuen kesäkuun jälkipuoliskolle, joten mitä nopeammin, sen parempi, tietenkin. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan niin nopeasti, että Kela perii tuet siltä kuulta takaisin 8). Kelasta muuten puheen ollen, sain niiltä tänään lisäselvityspyynnön sähköpostitse. Halusivat tietää, mitä opintotuen osaa haen ja mille ajalle. Voi hohhoijaa. Ruksitin siitä lapusta kyllä kaikki osat ja mainitsin ulkomaan opiskelujaksoni pituudenkin. Toivottavasti tuo nyt ei hirveästi viivästytä päätöksen tekoa, olisi nimittäin vallan mukavaa saada vähän enemmän sitä opintotukea, niin kuin kuuluisikin.

Kahden viikon kuluttua meillä on jo ensimmäinen loma, aika vallatonta. Saan silloin herra Avomiehen vierailulle Suomesta. Pitäisi varmaan alkaa vähän jo miettiä, että mitä sen kanssa oikein tekisi. Joku karnevaalihommeli täällä kai silloin on, ja siksi meillä se lomakin on.