Löytöretkeilyä, karnevaalia ja sairastelua

Viime viikko oli lomaa, koska oli karnevaalit. Karnevaaleja vietetään katolisissa maissa ennen paaston aloitusta. Dutch history and society -kurssin luennoitsijan mukaan hollantilaisista 27% on katolisia, ja se ilmeisestikin riittää siihen, että koko väestö voi juhlia karnevaaleja. Veikkaisin, ettei kovinkaan moni niistä pellepukuisista ympärikännisistä mölyapinoista kyllä aloittanut mitään paastoa kinkereidensä jälkeen. No, loma oli kuitenkin tervetullut jopa kahden viikon opiskelun jälkeen. Sain vieraakseni herra Avomiehen maanantaina, ja viime sunnuntaina hän lähti takaisin Jyväskylään pitämään kotiamme pystyssä. Viikko oli ihana, vaikkakaan en hirveästi lomalle annettuja kotitehtäviä saanut tehtyä.

Monet vaihto-opiskelijat matkustelivat paljon loman aikana. Jotkut kävivät Lontoossa, jokunen eri paikoissa Saksaa ja taisipa joku olla Pariisissakin. Minä matkustin Düsseldorfiin noutamaan herra Avomiestä, ja perjantaina vietimme päivän Amsterdamissa. Orientaatioviikonkin aikana käytiin Amsterdamissa, mutta jotenkin nyt kaupungista sai mukavamman kuvan. Viimeksi vain kierreltiin ympäriinsä vesisateessa ja käytiin kahvilla ja syömässä. Toki nytkin satoi, niin kuin Hollannissa näköjään erittäinkin usein, mutta sää oli kuitenkin lämpöisempi. Ehkä se kevätkin on tulossa tänne. Amsterdam on hauska kaupunki, erilainen kuin mikään muu kaupunki, jossa olen koskaan käynyt. Se on kaunis ja siellä on paljon kissoja eri ravintoloissa ja kaupoissa hengailemassa.

Vähän toivoin, että herra Avomiehen vierailu saisi minut suhtautumaan hieman positiivisemmin tämänhetkistä asuinsijaani kohtaan, ja ainakin jossain määrin niin kävikin. Tuli tosin huomattua, että aika vähän tyypillisiä hollantilaisia paikkoja täällä Nijmegenissä on, ottaen huomioon, että kaupunki on kuitenkin Hollannin vanhin. Eräänä päivänä kävimme kahvilla ranskalaisessa kahvilassa, söimme illallista italialaisessa ravintolassa ja kävimme siiderillä irlantilaisessa pubissa. Italialainen ravintola oli kyllä löytö, ja sinne aion palata uudelleenkin. Omistaja on ihan oikeasti italialainen, ja hyvin sympaattinen paksu mies. Ja tietysti ruokakin on ihan käsittämättömän herkullista. Amsterdamissa kävimme meksikolaisessa ravintolassa, jonka tarjoilija oli leikisti espanjankielinen. Joka väliin rouva huikkasi "Si!", mutta kovin epäespanjalaiseen tyyliin hän äänsi sanat "pollo", "mexicana" ja "tortilla". No, ruoka oli hyvää sielläkin, ja tämän paikan Pepe-kissa oli varsinainen sydäntenmurskaaja.

Toki sitten sairastuin viikonlopun aikana, ja nyt kärsin jostain, jota kutsun hollantilaiseksi ameebaflunssaksi. Kävin tänään apteekissa melkein keskustassa saakka, kun vasta kotiintulomatkalla huomasin, että olisihan täällä Hatertissakin ollut apteekki. Ei kuitenkaan harmittanut, sillä apteekkiretki oli kovin antoisa muuten. Sen lisäksi, että sain erikoisia pyöreitä punaisia pillereitä (jotain Ibumaxia vastaavia nuo siis ovat, väri vähän järkytti, eikä muotokaan ole mikään kovin helposti nieltävä), löysin ihan uuden palan tätä kaupunkia. Katselin nimittäin eilen netistä De Natuurwinkel -nimisen ekokaupan sivuja, ja havaitsin sellaisen olevan Nijmegenissakin Groenestaatilla. Kyseinen katu oli hyvin lähellä apteekkia, jossa kävin, joten päätin vesisateesta huolimatta käydä kurkistelemassa, josko onnistuisin tuon ekokaupan löytämään, kun sää oli kuitenkin muuten melko lämmin. Groenestraatilta löytyi vaikka mitä, ja alue oli kovin kaunista. Jonkinmoinen kirkkokin siellä taas vaihteeksi oli, hieno semmoinen. Kirkkojakin täällä tuntuu olevan ihan kaikkialla. Löysin kuin löysinkin tieni De Natuurwinkeliin, ja siellä oli vaikka ja mitä! Paitsi soijarouhetta. Alan tulla siihen tulokseen, etteivät ne Hollannissa edes tiedä, mitä soijarouhe on, kun sitä ei mistään löydy. Ehkä täytyy lahjoa joku Suomesta lähettämään sitä. Kuitenkin, löysin luomutäysjyväpastaa, suitsukkeita ja ympäristöystävällistä pyykinpesujauhetta, joten turha reissu ei ollut. Asiakaspalvelija oli mukava nainen, ja sitä kovasti kiinnosti, mistä olen ja miten olen tänne päätynyt. Tuli tosi hyvä mieli, kun kerrankin jotain paikallista tuntematonta ihmistä kiinnosti olemassaoloni. Sellaista ei täällä ole juuri tähän mennessä tapahtunut. Varmasti menen tuonne kauppaan vielä toistekin. Löysin vielä bussin kulmilta, joka vei minut lähelle kotiani, ja nyt osaan tuonne varmasti pyöräilläkin. Huvitti hieman, kun tajusin sen bussin menevän juuri niitä reittejä, joita harhailin silloin eksymisyönäni. Tiedänpähän nyt ainakin, missä silloin olin.

Tajusin tuossa, että ylihuomenna olen ollut täällä jo tasan kuukauden. 1/5 on siis jo takana. Enää ei ehkä tunnu ihan niin toivottomalta, kun on enää neljä saman mittaista pätkää, ja sitten olenkin jo kotona taas. Jos parin ensimmäisen viikon teemana oli "Excuse me" niin nyt viime aikoina se on tuntunut olevan "Sorry, I don't speak Dutch". Suurimmat kompastuskiveni liittyvätkin tuohon kieleen. Olen kyllä huomannut jo ymmärtäväni yllättävänkin paljon, mutta en lähellekään tarpeeksi, jotta oikeasti kykenisin tuolla kielellä kommunikoimaan. Pienin askelin. Olen yrittänyt kovasti löytää positiivisia asioita täältä tuon viime kertaisen angstaukseni jälkeen, ja on niitä löytynytkin. Yliopisto on hyvä. Luennoitsijat ovat mukavia ja tietävät paljon, etenkin sellaiset, joiden nimi on Hans. Stroopwafelit on hyviä. Olen saanut hyviä ystäviä. Harmittaa jo etukäteen, että niiden läsnäolosta joutuu luopumaan, kun lähtee kotiin. Ne ottaisin mieluusti mukaani Jyväskylään, jos jotain pitäisi ottaa. Täällä on myös hassun näköisiä hienoja puita. Ja hienoja taloja, ja vettä lähellä.